Vilkas Haapamäki kärsi 1940- ja 1950-luvuilla asuntopulasta. Työtä riitti ja paikkakunnalle saapui paljon työväkeä erityisesti Pohjanmaalta. Sellainen sanontakin oli, että Haapamäki on lehtimäkeläisten Amerikka. Moni rautatieläisperhe asui alivuokralaisena jopa rautatievaunuissa. Useita parakkeja rakennettiin eri puolille asemankylää väliaikaisiksi asunnoiksi.
Heinosen talojen ja Miljoonatalon lähelle radan varteen Tervamäelle päin rakennettiin monen parakin kokonaisuus, joka sai haapamäkisten suussa nimen Korsukylä. Esimerkiksi vuonna 1952 Korsukylässä oli kahdeksan parakkia. Yhdessä parakissa asui kaksi perhettä. Parakit olivat varsin kevytrakenteisia ja talvella kylmiä. Pihassa oli ulkorakennuksia ja viljelypalstoja. Korsukylä hiljeni 1960-luvulla ja rakennukset purettiin. Perheille oli siihen mennessä löytynyt paremmat asunnot. Myös omakotitalotontteja saatiin.
Tammikuussa 1950 Haapamäelle valmistui moderni ja näyttävä 4-kerroksinen rautatiehenkilöstön asuintalo asemankylälle radan läheisyyteen. Paikalla oli ennen ollut eräänlainen kaatopaikka, jonne VR:n jätteet oli viety monttuun. Talo käsitti yhteensä 24 asuntoa kahdessa rapussa. Piirustukset olivat ajan rautatieläistalolle tyypilliset ja samanlaisia kerrostaloja on muillakin rautatiepaikkakunnilla.
Huoneistoja oli kahdenlaisia: pienempiä, joissa oli huone alkoveineen, keittiö ja kylpyhuone sekä suurempia useamman huoneen asuntoja erkkereineen. Talossa oli myös kellarikerros ja talonmiehellä oma asuntonsa. Huoneistoissa oli puuhellat ja koko taloa lämmitettiin puulla. Polttopuuta sai ostaa halkotarhalta. Talon vesivaraaja osoittautui liian pieneksi. Talonmies sai usein moitteita, kun lämmin vesi loppui tuon tuosta vaikka kattilaa kuinka lämmitti.
Isoa kivirakennusta alettiin kutsua Pyramidiksi eli Pyrkaksi. Huoneistoista 13, A-rappu, oli varattu liikennepuolen henkilökunnalle. Konepuolen henkilökunnalle oli varattu 11 huoneistoa, B-rappu. Asukkaat valittiin talousosaston johtajan päätöksellä ja nimet ilmoitettiin paikallislehdessä. Pyramidi oli pitkään paremman väen talo. Rataosaston väkeä ei taloon otettu ennen kuin 1970-luvulla. 2000-luvulla talo hiljentyi, mutta on vielä muistuttamassa Haapamäen kulta-ajasta.
Alustavia suunnitelmia tehtiin myös toisen samanlaisen talon rakentamiseksi, mutta se ei koskaan valmistunut. Asuntopula alkoi helpottaa, kun omakotitalotontteja kaavoitettiin Pihlajaojalle, Kumpulammelle, Heikintielle, Siirantielle ja Hakatalot Hakatielle. Näissäkin rakennuksissa oli usein yläkerrassa vuokralaisia. Lainaakin saatiin sukkelammin maksettua vuokratulojen avulla.
Haapamäen rautatieläistaajamassa jälleenrakennuskauden avainhenkilö oli ratamestari Väinö. E. Lehtinen. Häntä kutsuttiin mestari Lehtiseksi, erotukseksi maalari Lehtisestä eli Viljo Lehtisestä. Topparoikan miehet olivat antaneet mestari Lehtiselle lisäksi lempinimen Leivän isä. Luonteeltaan mestari Lehtinen oli kansan mies. Kun hän kertoi vakavalla naamalla värikästä tarinaa, kuulija ei voinut olla varma, mentiinkö kuitenkin liioittelun puolelle vai pysyttiinkö totuudessa.
Haapamäellä on kymmeniä mestari Lehtisen piirtämiä taloja. Lehtinen oli mukana myös rakennusvalvonnassa lähtien siitä, mistä perustusten hiekka haettiin ja millaista sen tuli olla. Hän auttoi myös rakennustarpeiden hankinnassa aikana, kun kaikesta oli pulaa.
Mestari Lehtisen asiantuntemus oli tarpeen myös kunnallistekniikan toteuttamisessa Haapamäellä. Muun muassa vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen 1950-luvulla oli VR:n ja kunnan yhteistyötä ja mestari Lehtisellä oli hankkeessa tärkeä rooli. Esimerkiksi vuonna 1953 rakennusmestari Lehtinen toimi Haapamäen rakennussuunnitelma-alueen lautakunnan puheenjohtajana, sihteerinä ja rakennustarkastajana, yhtäaikaisesti.
Tuohon aikaan VR:n rakennuksetkin pidettiin kunnossa. Mestari Lehtisellä oli kolmen kirvesmiehen ja kahden maalarin porukka, jotka korjasivat ja kunnostivat VR:n asuintaloja ja liikennepuolen rakennuksia. Näin paikat pysyivät edustavina kovassakin käytössä vilkkaalla risteysasemalla.
Heinosen talojen ja Miljoonatalon lähelle radan varteen Tervamäelle päin rakennettiin monen parakin kokonaisuus, joka sai haapamäkisten suussa nimen Korsukylä. Esimerkiksi vuonna 1952 Korsukylässä oli kahdeksan parakkia. Yhdessä parakissa asui kaksi perhettä. Parakit olivat varsin kevytrakenteisia ja talvella kylmiä. Pihassa oli ulkorakennuksia ja viljelypalstoja. Korsukylä hiljeni 1960-luvulla ja rakennukset purettiin. Perheille oli siihen mennessä löytynyt paremmat asunnot. Myös omakotitalotontteja saatiin.
Tammikuussa 1950 Haapamäelle valmistui moderni ja näyttävä 4-kerroksinen rautatiehenkilöstön asuintalo asemankylälle radan läheisyyteen. Paikalla oli ennen ollut eräänlainen kaatopaikka, jonne VR:n jätteet oli viety monttuun. Talo käsitti yhteensä 24 asuntoa kahdessa rapussa. Piirustukset olivat ajan rautatieläistalolle tyypilliset ja samanlaisia kerrostaloja on muillakin rautatiepaikkakunnilla.
Huoneistoja oli kahdenlaisia: pienempiä, joissa oli huone alkoveineen, keittiö ja kylpyhuone sekä suurempia useamman huoneen asuntoja erkkereineen. Talossa oli myös kellarikerros ja talonmiehellä oma asuntonsa. Huoneistoissa oli puuhellat ja koko taloa lämmitettiin puulla. Polttopuuta sai ostaa halkotarhalta. Talon vesivaraaja osoittautui liian pieneksi. Talonmies sai usein moitteita, kun lämmin vesi loppui tuon tuosta vaikka kattilaa kuinka lämmitti.
Isoa kivirakennusta alettiin kutsua Pyramidiksi eli Pyrkaksi. Huoneistoista 13, A-rappu, oli varattu liikennepuolen henkilökunnalle. Konepuolen henkilökunnalle oli varattu 11 huoneistoa, B-rappu. Asukkaat valittiin talousosaston johtajan päätöksellä ja nimet ilmoitettiin paikallislehdessä. Pyramidi oli pitkään paremman väen talo. Rataosaston väkeä ei taloon otettu ennen kuin 1970-luvulla. 2000-luvulla talo hiljentyi, mutta on vielä muistuttamassa Haapamäen kulta-ajasta.
Alustavia suunnitelmia tehtiin myös toisen samanlaisen talon rakentamiseksi, mutta se ei koskaan valmistunut. Asuntopula alkoi helpottaa, kun omakotitalotontteja kaavoitettiin Pihlajaojalle, Kumpulammelle, Heikintielle, Siirantielle ja Hakatalot Hakatielle. Näissäkin rakennuksissa oli usein yläkerrassa vuokralaisia. Lainaakin saatiin sukkelammin maksettua vuokratulojen avulla.
Haapamäen rautatieläistaajamassa jälleenrakennuskauden avainhenkilö oli ratamestari Väinö. E. Lehtinen. Häntä kutsuttiin mestari Lehtiseksi, erotukseksi maalari Lehtisestä eli Viljo Lehtisestä. Topparoikan miehet olivat antaneet mestari Lehtiselle lisäksi lempinimen Leivän isä. Luonteeltaan mestari Lehtinen oli kansan mies. Kun hän kertoi vakavalla naamalla värikästä tarinaa, kuulija ei voinut olla varma, mentiinkö kuitenkin liioittelun puolelle vai pysyttiinkö totuudessa.
Haapamäellä on kymmeniä mestari Lehtisen piirtämiä taloja. Lehtinen oli mukana myös rakennusvalvonnassa lähtien siitä, mistä perustusten hiekka haettiin ja millaista sen tuli olla. Hän auttoi myös rakennustarpeiden hankinnassa aikana, kun kaikesta oli pulaa.
Mestari Lehtisen asiantuntemus oli tarpeen myös kunnallistekniikan toteuttamisessa Haapamäellä. Muun muassa vesi- ja viemäriverkoston rakentaminen 1950-luvulla oli VR:n ja kunnan yhteistyötä ja mestari Lehtisellä oli hankkeessa tärkeä rooli. Esimerkiksi vuonna 1953 rakennusmestari Lehtinen toimi Haapamäen rakennussuunnitelma-alueen lautakunnan puheenjohtajana, sihteerinä ja rakennustarkastajana, yhtäaikaisesti.
Tuohon aikaan VR:n rakennuksetkin pidettiin kunnossa. Mestari Lehtisellä oli kolmen kirvesmiehen ja kahden maalarin porukka, jotka korjasivat ja kunnostivat VR:n asuintaloja ja liikennepuolen rakennuksia. Näin paikat pysyivät edustavina kovassakin käytössä vilkkaalla risteysasemalla.
Kysymyksiä keskustelun tueksi:
1. Millaisia erilaisia asuinpaikkoja tekstissä mainitaan?
2. Tammikuussa v. 1950 valmistui hieno kerrostalo. Minkä se sai lempinimeksi?
3. Miten taloa kuvataan ja miten sitä asutettiin?
4. Haapamäellä oli tuohon aikaan useita Lehtisiä. Keitä he olivat ja miten heitä kuvataan tekstissä?
Aihe
Haapamäki (Keuruu), rautatieläiset, rautatievirkamiehet, jälleenrakentaminen, asuminen, asunnot, Lehtinen, Väinö. E, kunnallistekniikka, kerrostalot, omakotitalot, 1940-luku, 1950-luku, muistelu, muistot, kokemuskerrontaKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.
Kuvaus
Keuruun kansalaisopiston Haapamäen muistelupiiri muisteli syykaudella 2020 asumista jälleenrakennuskaudella. Haapamäen risteysasema eli sodan jälkeen kultakauttaan. Rautatieläispaikkakuntaa vaivasi kuitenkin vakava asuntopula.
Julkaisija
Keuruun kaupunginkirjasto
Luontiajankohta
2020