Haapamäen rautatiekylän kulta-aikana ei työstä ollut pulaa. Rautatie sinällään tarjosi suuren määrän erilaisia töitä. Sen lisäksi yhteisön ympärille kehittyi monenlaisia palveluammatteja kauppoihin, pankkeihin ja postiin. Ympäröivä maaseutu tuotti ruokaa rautatieläisten tarpeisiin.
Höyryveturiaikana Haapamäellä arvioitiin olleen noin 700 suoraan rautatieläisammateista elantonsa saavaa henkilöä. Ammatit olivat moninaisia. Digitalisaatiosta ja automaatiosta ei ollut tietoakaan. Ihmisiä tarvittiin tekemään töitä, jotka nykyään ovat koneiden tehtäviä.
Ammattinimikkeitä oli huomattava määrä. Oli junamies, vaunumies, vaununtarkastaja, konduktööri, kirjuri, konttoristi, vaihdemies, veturikuljettaja, lämmittäjä. Oli puutarhuri, siivooja, lepohuoneen hoitaja, ja autonkuljettaja.
Monelle rautatieläisperheen lapselle oli selvää, että omakin työura löytyisi rautateiltä. Hierarkkisessa rautatieläisyhteisössä töihin opittiin hierarkian matalimman tason työtehtävissä, ja vähitellen taitojen karttuessa noustiin arvoasteikossa ylöspäin. Moniin ammatteihin oli myös koulutusta saatavissa. Töitä oli tarjolla myös lapsille ja nuorille. Kesällä pääsi vaikkapa topparoikkaan.
Yhteiskoulun olemassaolo avasi Haapamäen nuorisolle mainion mahdollisuuden hankkia koulutusta. Se mahdollisti myös jatkokoulutuksen vaikkapa kokonaan rautatieläistyön ulkopuoliseen ammattiin.
Vuonna 1961 Suur-Keuruun sanomat teki jutun Haapamäen rautatieaseman työtehtävistä. Haapamäki oli tuolloin yksi Suomen vilkkaimmista rautatiesolmuista. Junia tuli ja lähti yötä päivää neljään suuntaan. Kiskopareja oli 16 ja vaihteita 22. Yhteistyötä ja työntekijöiden valppautta tarvittiin, että kaikki sujui, kuten piti ja turvallisesti.
Asemapäällikkö Orvo Laine kertoi, että Liikenneosaston tehtävänä asemalla oli huolehtia tavara- ja henkilöliikenteen kulusta. Liikenneosastoon kuului tuolloin 16 virkakamiestä ja 162 juna-, asema-. ja vaihdemiestä. Junanlähettäjät hoitivat päivittäin noin 140 junan tulon ja lähdön. Puhelimella oltiin yhteydessä niin lähimmille asemille kuin vaihdekoppeihinkin, jotta tarkat junien saapumisajat olivat tiedossa.
Junatoimisto huolehti vaunujen kokoamisen juniksi. Järjestelymestarin ja muun junatoimiston väen tehtäviä oli huolehtia, että vaunut liitettiin oikeisiin juniin, ja vaunut olivat matkakunnossa. Kuormausmestari kokosi junat pienillä järjestelyvetureilla.
Tavaratoimisto huolehti rahtitavaran kuljetuksista. Siellä työskenteli mm. rautatiekirjuri. Ennen rekkaliikenteen yleistymistä rahtia kulki paljon rautateillä. VR:n autonkuljettajat kuljettivat rahtia asemalta kotiin asti.
Asemalla oli myös puhelinkeskus ja suora puhelinyhteys useimmille asemille. Haapamäellä oli myös rautateitten sisäinen lennätin.
Koneosasto huolehti siitä, että vaunut ja veturit olivat käyttökunnossa. Vaunumiehet tarkastivat kaikki asemalle jääneet vaunut ja viat korjattiin omalla vaunukorjaamolla.
Veturitallilla suoritettiin vetureitten huoltoja ja korjauksia. Haapamäen varikon veturimestari arvioi korjaukset veturikuljettajien ilmoitusten perusteella. Haapamäellä oli 15 omaa veturia, mutta veturitallissa säilytettiin tai korjattiin myös matkalla olevia muita vetureita.
Höyryveturit tarvitsivat paljon polttoainetta ja niinpä halkotarha työllisti myös suuren määrän ihmisiä.
Haapamäellä oli myös viidennen ratajakson toimisto ja ratamestari. Hänen tehtävänään oli huolehtia rautateiden rakentamiseen ja kunnossapitoon liittyvistä asioista.
Rautatie tarjosi paljon työtehtäviä myös naisille. Naisia oli toimistotöissä ja asemaravintolassa. Tärkeä työ oli junansiivoojilla. He siivosivat vaunut ja huolehtivat vaikkapa veturimiesten Lepohuoneiden siisteydestä.
Kuten sanottua, työstä ei ollut pulaa. Dieselveturien tulo aloitti muutokset, sillä tekninen kehitys ja automaatio olivat vasta alkamassa.
Lähteet:
Suur-Keuruun sanomat 25.7.1961
Aihe
Haapamäki (Keuruu), rautatiet, työ, ammatit, 1960-luku, muistelu, muistot, kokemuskerronta, rautatieläisetKlikkaa asiasanoja selataksesi muita aineistoja samasta aiheesta.