Valokuvia ja valokuvaajia

Haapamäki on muuttunut vuosikymmenten kuluessa, ja vanhat maisemat tavoittaa muistoista, mutta myös vanhojen valokuvien kautta.

Ennen kamerat ja valokuvaaminen eivät olleet niin jokapäiväinen asia kuin nykyään. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä otettiin vielä hautajaiskuvia, joissa arkku oli auki ja vainajan perhe ja suku arkun ympärillä.

Valokuvassa käytiin harvoin, vain tärkeän merkkitapahtuman yhteydessä, kuten syntymäpäivänä, rippikuvassa, ylioppilaskuvassa tai hääkuvassa. Perheestä otettiin yhteiskuva.

Henkilötodistuksiin tarvittiin valokuva. Tällainen oli muun muassa pitkään käytössä ollut viinakortti.

Vilkkaan Haapamäen rautatieläiskylän maisemat levisivät maailmalle, kun paikallisten valokuvaajien valokuvista teetätettiin liikkeissä myytäviä kopioita, joita sitten lähetettiin postikortteina ympäri Suomea. Nykypäivänä ne ovat keräilijöiden aarteita.

Kun vanhan valokuvan tai postikortin reunasta löytyy kirjaimet A.H., on kuvan ottanut riiholainen valokuvaaja Henrik Albanus Helén (1892 - 1962), eli Albin Helén. Hän kuvasi ahkerasti Riihon ja Haapamäen maisemia ja ihmisiä. Helénin terveys oli heikko, ja polio oli vienyt häneltä liikuntakyvyn. Sinnikäs riiholainen oli varsinainen moniosaaja. Hän opetteli kirjansidontataidon ja sujuipa häneltä niin parturin hommat kuin tilintarkastuksetkin.

Yhteiskoulun lehtori Kalle Ritokangas (1895 - 1965) valokuvasi ahkerasti kaikkien muiden harrastustensa lisäksi. Hän kuvasti yhteiskoulun arkea ja oppilaita 1920-luvulta lähtien, sekä tapahtumia ja harrastuksiaan siellä, missä kameroineen oli paikalla. Hän kuvasi myös sota-aikana kotirintamalla.

Ritokangas otti myös luokkakuvia, jotka kehitti itse. Osa kuvista on värivalokuvia. Tärkeä, perinteeksi muodostunut kuvaushetki oli viidenluokkalaisten keskikoulun päätöskuva. Se otettiin ulkona, taustana Asemanlampi ja Osuuskaupanmäki. Pojat olivat pukeutuneet tumman pukuun ja tytöillä oli päällään kansallispuku.

Haapamäellä oli 1930-luvulla Valokuvaamo Enve. Se ilmoitti Keuruu-Multia-Pihlajavesi -lehdessä 11.2.1931 suorittavansa valokuvaussuurennos ja amatööritöitä. Muisteltiin, että 1950-luvulla valokuvassa käytiin Jyväskylässä, jossa otettiin studiokuvia.

Konemestari Väinö J. Hinkkanen, Väiski, kuvasi Haapamäkeä, mm. Työväentalon tapahtumia. Valokuvaus oli hänelle harrastus ja sivutulonlähde, vaikka hänellä oli Haapamäellä oma valokuvausliike. Se sijaitsi ensin Hinkkasen kotona Ilmolassa. Siellä oli myös pimiö, ja vaimo Kerttu oli työssä apuna.

Valokuvaamo siirtyi sitten 1960-luvulla Ranta-Pirkoloitten pitämän Muoti-, koru- ja vaatetusliikkeen alakertaan. Yrityksen nimi oli Haapamäen Kuvapalvelu, valokuvaamo ja kuvanvalmistamo. Liikkeestä sai ostaa myös filmejä, kameroita ja salamavalolaitteita.

Ennen henkilökuvia oli tapana retusoida eli parannella valokuvaamoissa. Moni muistaakin, miten rippikuvassa nuoren iho olikin saanut aivan uuden virheettömän pinnan. 

Matti Heinonen osti ensimmäisen oman kameransa Hinkkaselta Haapamäen Kuvapalvelusta. Heinonen onkin siitä lähtien valokuvannut ja samalla tallentanut jo vuosikymmenten ajan Haapamäkeä, sen tapahtumia ja ihmisiä. Heinonen on myös digitoinut vanhoja valokuvia. 

Lähteet:

Keuruu-Multia-Pihlajavesi -lehti 11.2.1931
Vaissi, Ilmari 1987: Haapamäki 100 vuotta. Keuruu: Keurusprint.