Keuruun pyhää ja arkea –filmin kuvaukset kesällä 1952

Keuruulla oli syntynyt ajatus kotiseutufilmin tekemisestä paikkakunnalle ja asia oli saanut kannatusta sekä kunnan, että seurakunnan päättäjien taholta.

Käsikirjoituksen ja suunnitelman filmin kuvauksista laati Keuruun paikallishistorian hyvin tuntenut sanomalehti Keskisuomalaisen toimittaja Antti Pänkäläinen (1899-1974) Jyväskylästä.

Pänkäläiselle Keuruun seudut olivat tulleet tutuiksi paitsi toimittajantyöstään, niin myös hänen vieraillessaan serkkunsa Vilho Pänkäläisen luona Liukonkylällä. Antti Pänkäläinen oli jäänyt monelle mieleen mm. Keuruun kesäjuhlista, sillä hänellä oli aina päässään musta baskeri ja kaulalla riippui valokuvakamera.

Kotiseutufilmin kuvaukset toteutettiin vuoden 1952 touko- ja elokuussa, kun Suomen Filmiteollisuus Oy teki kuvauksia Keuruun keskustassa ja eri kyläkunnilla.

Filmin selostajana toimi Wilho Ilmari (1888-1983, ent. Wilho Ilmari Sundberg) ja kuvaajana  Sulo Tammilehto. Hän oli ollut kuvaamassa Keuruulla aiemminkin, sillä hän oli  B-kuvaajana vuonna 1944 Keuruulla kuvatussa elokuvassa ”Vaivaisukon morsian”.

Valmistuttuaan Keuruun kotiseutufilmi sai nimen ”Keuruun pyhää ja arkea”, ja sen ensi-ilta oli lokakuussa 1952. Filmillä tuotiin esille monipuolinen ajankuva 1950-luvun Keuruusta, sillä kuvauskohtaita oli lähes sata.

Filmiin kuvattiin mm. Keuruun yrityselämää, sahoja, maataloutta eri puolilta Keuruuta, tukinuittoa Tamppi- ja Virtalankoskilla, kalastusta, soutukilpailut Keuruun Lapinsalmella, Keuruun seurakuntaelämää ja seurakunnan rakennuksia, Keuruun palokuntaa, liikennettä ja kansakoulun rakentamista, vanhoja aittoja Korpi-Jukolassa ja Ampialassa ja Einari Vuorela Jukojärven Vuorelassa.

Liukonkylän Häkki-Liukon rannassa kuvattiin hevosia sekä nuotan vetoa. Elokuvaa varten järjestettiin kinkerit 1900-luvun alun tapaan Ison-Liukon vanhassa pirtissä, joka vielä tuolloin sijaitsi Liukonkylällä. Kinkerit toimitti rovasti Lauri Kalliala.

Filmiä kuvattiin Keuruulla 350 metriä ja osa kuvatuista kohteista oli jouduttu karsimaan lopulliselta filmiltä pois, sillä filmin kestoksi oli päätetty vain 15 min.

Silti filmiin oltiin pääosin tyytyväisiä, sillä se toi esille olellisimmat pääpiirteet vuoden 1952 Keuruusta. Se kuvasi monipuolisesti Keuruun yrityselämää ja toimeliaisuutta, mutta myös Keuruun luonnonkauneus peltoineen, metsineen ja järvineen tulivat filmillä hyvin esille.

Filmi on nähtävissä Yle Areenassa alkuperäisenä versiona, jonka kesto on 15 min.

Lähteet:

Suur-Keuruu lehdet v. 1952

Matti ja Erkki Pänkäläisen sekä Raimo Korpisen muistelmat elokuvan kuvauksista.