Pukeutumisesta ja muodista

PUKEUTUMISESTA JA MUODISTA

Sodan jälkeen oli pitkään pula kaikesta, myös kankaista, vaatteista ja kengistä. Muodin seuraamisen sijaan oli ylipäänsä tärkeää, että jotain päälle puettavaa saatiin hankittua.

Kun kankaista oli pulaa, vanhoja vaatteita ratkottiin auki, kulunut kangas käännettiin ja ommeltiin taas uusiksi vaatteiksi. Luovuutta tarvittiin ja esimerkiksi viltistä saatiin hyvä takki.

Moni perheenäiti teki itse vaatteita. Lisäksi perheelle voitiin teetättää vaatteita ompelijalla, joita Haapamäelläkin oli useita. Kankaat vietiin ompelijalle ja hänelle näytettiin vaikkapa aikakauslehden kuvasta millaista vaatetta haluttiin. Vaatteita käytiin vielä ennen niiden valmistumista sovittamassa.

Amerikanpaketeissa oli usein mukana valmisvaatteita. Ne, joilla oli sukulaisia Amerikassa, kertoivat kirjeitse mitä perheessä tarvittiin. Sitten jäätiin odottamaan pakettia. Myös sukulaisilta suomalaisista suuremmista kaupungeista saatiin paketteja, joissa oli valmisvaatteita mukana.

Vaatekauppaa Haapamäellä

Haapamäen Muoti- koru- ja vaatetusliike aloitti toimintansa vuonna 1928. Sisarukset Tyyne Ranta-Pirkola (1901–1983) ja Helli (1905–1999) saapuivat Haapamäelle Hailuodosta ja ostivat Raearon talon liiketilakseen. Talo tunnettiinkin pian Muotiliikkeen talona.

Muotiliikkeestä sai ostaa naisten vaatteita, alusvaatteita, vaatekankaita, lankoja, ristipisto- ja merkkaustöitä tai vaikkapa verhokankaita. Myös kansallispukuja tilattiin muotiliikkeen kautta. Liike palveli Haapamäen asukkaita huimat 53 vuotta aina vuoteen 1981 saakka. Liiketiloissa avattiin muotiliikkeen jälkeen Haapamäen Perhe-Pukine.

Räätäli Heikki Selkämaa palveli vaatturinliikkeessään Selkämaan pukimossa.

Eeva ja Martti Nuuttilan luotsaama Haapamäen Asuste toimi aluksi Perälän talossa ja sitten Ilmolan kauppakeskuksessa.

Haapamäen Uusi Pukimo tarjosi muotia miehille, naisille ja lapsille. Eniten liikkeestä myytiin miesten vaatteita. Pukimo mainosti keväällä 1958, miten sen kautta hoitui myös Haapamäen Pallo-Poikien erikoistilausverryttelypukujen tilaukset ja VR:n molempien mallien kesävirkalakkien tilaukset.

Uuden Pukimon kauppiaspari Kyllikki ja Martti Ristiaholle ehtivät Haapamäki ja sen asukkaat tulla tutuiksi. He pitivät liikettään yli 30 vuotta, kunnes toiminta päättyi keväällä 1986. Liiketalo, entinen KOP:in talo purettiin, paikalle rakennettavan tien takia.

Ristimäet muistelivat lehtijutussa, että parhaiten kauppa kävi 1960-luvulla. Ristiaho oli hyvä kauppias, joka teki ahkerasti kauppaa kilpailukykyisin hinnoin. Myymälästä löytyikin lähes kaikkea mahdollista. Monelle oli tärkeää, että kauppaa käytiin myös velaksi. 

Vaatteita ja kankaita pystyi ostamaan myös Osuuskaupan kangasosastolta. E-Liikkeessä oli hyvä kenkäosasto. Siellä oli myyjänä Kerttu Papinaho.

Suutari Urho Salminen möi, korjasi ja teki kenkiä jalkineliikkeessään. Monessa perheessä kenkiä tehtiin itsekin, esimerkiksi tallukkaita ja pieksuja. Ainakin kenkiä korjattiin itse pikilangalla ja kantalappuja vaihdettiin uusiin kuluneiden tilalle.

Muodin esikuvia

Haapamäen vilkas asema ympäri Suomea tulevina matkustajineen oli loistava paikka nähdä, miten pukeuduttiin ja millaiset vaatteet olivat muotia. Haapamäen aseman R-kioskista oli myös myynnissä laaja valikoima lehtiä ympäri maailman. Filmitähtien kuvista nähtiin, mikä milloinkin oli muodin huipulla. Suosittu lehti tyttöjen keskuudessa oli Ajan Sävel. Lehden mukana tuli myös paperinukke.

1950-luvun lopulta muotiin tulivat pönkkäalushameet kellohelmaisten leninkien ja hameiden alle. Alushameita tehtiin itse ja ne tärkättiinkin kotona, milläs muulla kuin perunajauholla. Myös vannehameita käytettiin. Mieleen on jäänyt ruudullinen filmitähti Brigitte Bardotin mukaan nimensä saanut mekko ja uuden muodin mukainen säkkimekko. 1960-luvulla teryleeninen vekkihame oli joka tytön toiveissa.

Olihan Haapamäelle omatkin muodin esikuvansa. Rataosastolla oli kolmannen luokan kirjurina neiti Alisa Aho, joka pukeutui tyylikkäästi ja herätti huomiota Haapamäen raitilla kulkiessaan. Kun pikkutytöt leikkivät hienoja naisia, jokainen sai vuorotellen olla leikisti Alisa Aho. Niin tärkeä esikuva tämä tyylikäs neiti oli. Haapamäen oma runoilija Kimmo Koskimaa (1925–1954) on kirjoittanut runon Für Alisa. Kerrotaan, että runon innoittaja on juuri neiti Alisa Aho.

Lähteet:

Suur-Keuruu 4.11.1952, 29.4.1958, 10.2.1986

Vaissi, Ilmari 1987, Haapamäki 100 vuotta. Keurusprint Oy.